Jokainen kaipaa hyväksyntää, arvostusta ja nähdyksi tulemista – kokemuksia, joita vain toinen ihminen voi meille antaa. Eniten kaipaamme hyväksyvää katsetta omilta vanhemmiltamme, joiden läheisyydessä koemme itsemme vielä aikuisinakin paljaiksi ja haavoittuviksi.

Kukaan vanhempi ei selviä vanhemmuudesta ilman virheitä, mutta suurin osa vanhemmista oppii niistä. Joillakin vanhemmilla voi kuitenkin olla hoitamattomia päihdeongelmia tai persoonallisuushäiriöitä tai viitteitä sellaisiin, mikä aiheuttaa haasteita perhedynamiikkaan. Perheenjäsenten väliset rajat ja vastuut voivat hämärtyä, ja perheeseen voi muodostua rooleja, jotka jäykistävät vuorovaikutusta ja estävät lapsen tasapainoista kasvua. Traumat ja häpeä siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään ja sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa hän tulee kohdatuksi arvokkaana omana itsenään. Joskus meidän on rakennettava sosiaalinen verkosto ystävistä, tuttavista ja vertaisista – ja jätettävä oma perhe sen ulkopuolelle.

Sairas perhe – Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi -kirjan avulla aikuinen lapsi oppii käsittelemään niitä tunteita, joita etäisyys omaan perheeseen tuottaa. Yhdessä pohdimme, kuinka kohdata tunteita, jotka eivät ole koskaan aiemmin tulleet nähdyiksi tai tunnistetuiksi. Kirjassa käydään läpi myös erilaisia harjoituksia, joiden avulla voidaan oppia tunnistamaan, asettamaan ja ilmaisemaan rajoja jämäkästi ja turvallisesti suhteessa omiin perheenjäseniin.