Ihmiskohtalot siirtomaavallan ytimessä.

Vuoden 2021 nobelisti Abdulrazak Gurnah on unohdetun Afrikan ääni, historian melskeisiin hävinneiden siirtomaiden kertoja, jolla on taito löytää suurista tragedioista hiljaista kauneutta.

1900-luvun alussa Saksan Itä-Afrikassa elämä on levotonta. Sorretut nousevat kapinaan kerran toisensa jälkeen, ja siirtomaajoukot tukahduttavat liikehdinnän verisesti. Historian juurettomiksi jättämät elämät kietoutuvat toisiinsa, koska elettävä on, tapahtuu maailmassa mitä tahansa. Ilyas karkaa lapsena kotoa ja päätyy saksalaisten sotilaiden kasvattamaksi, eikä enää tiedä kenelle olla uskollinen. Ilyaan hylätty sisar Afiya raataa kuin orja kotikylässä. Nuoren Hamzan kohtalo on päätyä saksalaisten sotilaspalvelijaksi ja sitten siirtomaavaltojen sotaan. Hamzan ja Afiyan kohtaaminen sytyttää toivon tulevasta, mutta horisontissa nousevat jo uuden sodan pilvet.

"Vain harvoin saa avata kirjan ja havaita, että sen lukeminen muistuttaa rakastumista. Uskaltaa tuskin hengittää ettei lumous rikkoutuisi.” The Times

Tansanialle nyt kuuluvassa Sansibarissa vuonna 1948 syntynyt Abdulrazak Gurnah lähti maasta poliittisena pakolaisena 18-vuotiaana ja on sen jälkeen asunut Isossa-Britanniassa. Gurnah kirjoittaa englanniksi ja on julkaissut kymmenen romaania sekä useita novelli- ja esseekokoelmia. Hän on Kentin yliopiston englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessori. Hän on useilla aiemmilla teoksillaan ollut Booker-ehdokkaana. Nyt suomeksi ilmestyvä Loppuelämät on hänen tuorein romaaninsa vuodelta 2020.