Jenni Pääskysaari: “Kirjoittamisessa on kyse näppiksen maanisesta hakkaamisesta!”
Kirjailija ja median moniosaaja Jenni Pääskysaari olisi täysin eri ihminen ilman lukuisia esikuviaan ja epäilee vaikuttavansa valehtelijalta kertoessaan, mistä kirjoittamisen vaiheesta pitää vähiten.
1. Miten ja miksi sinusta tuli kirjailija?
– Kirjoittamalla, kirjoittamalla ja kirjoittamalla. Ja tarttumalla tilaisuuteen. Olen yli 20 vuoden ajan kirjoittanut työkseni; radio- ja televisio-ohjelmia, kirjoja, käsikirjoituksia, kolumneja, konsepteja jne. Rakastan kirjoittamista. Kun minua vuonna 2002 pyydettiin kirjoittamaan tietokirja, tartuin tilaisuuteen, vaikka ajatus hirvitti ja pelotti.
2. Mistä esikoisromaanisi Mielen maantiede kertoo?
– Mielen maantiede kertoo ajasta ja paikasta, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki. Eli Vantaan Korsosta vuosina 1975–91. Se on omakohtaisiin kokemuksiini perustuva kasvutarina, jota kuljettavat sinänsä merkityksettömiltä vaikuttavat välähdykset radanvarsilähiön maantieteellisellä kartalla.
3. Mitä kirjoittaminen vaatii?
– Idean, uskallusta ja perslihaksia. Jos ei ole ideaa, ei ole mitä kirjoittaa. Jos on idea, mutta kirjoittamisen aloittamisen kynnys liian korkealla, kirja saattaa jäädä niin sanotusti Meinaamoon. Perslihaksia tarvitaan, jotta tarinan saa puristettua ideasta valmiiksi kirjaksi, käsikirjoitukseksi tai mikä siitä nyt ikinä onkaan tulossa. Ideavaiheeseen olisi ihana jäädä rakastuneena löllimään, mutta lopulta kirjoittamisessa on kyse raa’asta duunista eli perseelleen istumisesta ja näppiksen maanisesta hakkaamisesta.
”Kirjoittamisen imua on vaikea vastustaa.”
4. Mistä kirjoittamisen työvaiheesta pidät eniten ja miksi?
– Idean kirkastumisesta. Kun kehykset ovat selkeät, kirjoittamisen imua on vaikea vastustaa. Läppäri vetää minua puoleensa vimmalla, joka raivaa tieltään kaiken muun. Kananmunat unohtuvat kattilaan kiehumaan, pyykit viruvat tuntikausia pesukoneessa ja tärkeät viestit jäävät vastaamatta. On vain kannettavan kelmeä valo ja minä huonoryhtisessä kaaressa kumartuneena sen ylle kynsien rapistessa näppäimistöllä, kasvoillani typerä hymy, koko kämpän löyhkätessä kattilan pohjaan kärähtäneille kananmunille.
5. Entä vähiten?
– Vaikutan valehtelijalta, kun sanon, että pidän kaikista kirjoittamisen vaiheista. Saan kicksejä jopa taittovedosten oikolukemisesta ja pilkun väsymättömästä viilauksesta. Ehkä haastavinta on odottaminen. Olen yleensä elämässä kärsivällinen, mutta kirjoittajana nopea käänteissäni. Siksi hermojani hetkittäin koettelee, kun joudun odottamaan kustannustoimittajan kommentteja (onko hänellä muka muitakin töitä?!) tai painokoneen ruksutusta.
6. Keräätkö muilta kommentteja tekstiisi sitä työstäessäsi?
– Ehdottomasti, ja olen niistä äärimmäisen kiitollinen. Aloittelevana parikymppisenä kirjoittajana ajattelin tulostavani valmista priimaa ja ”hieman” loukkaannuin, jos joku kehtasi korjata tekstiäni. Nykyään ymmärrän, että vain palautteen avulla voin tulla paremmaksi kirjoittajaksi. Minulla on muutama luottolukija, joilta olen vuosien varrella saanut valtavan tärkeää palautetta. Se ei ole aina helppoa kuultavaa, mutta kannustan kaikkia suhtautumaan omaan kirjoittamiseen vähemmän mustasukkaisesti ja ottamaan apua vastaan.
7. Ketkä ovat kirjallisia esikuviasi?
- Olisin täysin eri ihminen – ja varmasti myös kirjoittaja – ilman Eeva Kilpeä, Eduard Uspenskiä, Astrid Lindgreniä, Woody Allenia, Kaari Utriota, Petri Tammista, Kari Hotakaista, Molièrea, MAD-sarjakuvia, Sinikka Nopolaa, Yaa Gyasia, Jari Tervoa, Batmania, Lena Anderssonia, Tuomas Kyröä, Pirkko Saisiota, Koko Hubaraa, Miika Nousiaista, Amy Pohleria, Sofi Oksasta, Alex Schulmania, Tina Feytä, Heidi Köngästä, Maggie Nelsonia, Hanna Jenseniä, Joel Haahtelaa, Katja Kalliota, Sara Stridsbergiä, Väinö Linnaa ja monia muita.
8. Mistä kirjastasi itse pidät eniten?
- Vuonna 2015 ilmestyneellä Tyttö sinä olet… -kirjalla on varmasti lopun elämää erityinen nurkkaus sydämessäni. Palautteet ja kohtaamiset, joita sen kautta olen saanut, ovat tuntuneet niin merkityksellisiltä. Sekin tuntuu pakahduttavalta, että kirjasta otetaan edelleen lisäpainoksia.
9. Jos olisit tekstilaji, mikä olisit?
- Tiivis, kahden lähijunassa tilittävän teinin dialogi isovarpaan päällä kasvavien karvojen tarkoituksesta kehossa, maailmassa ja elämässä.
10. Minkä kirjan ottaisit mukaan autiolle saarelle ja miksi?
- Eeva Kilven Perhonen ylittää tien: kootut runot 1972–2000.
Teksti: Jenni Heiti
