Kaukopartio saa vaarallisen tehtävän tarkkailla vihollisen kuljetuksia Arkangelin radalla.

On jatkosodan toinen kesä. Henkell laskeutuu hämärässä yössä usvaiselle erämaajärvelle satojen kilometrien päähän vihollisen selustaan lastina joukko sissejä. Päämaja on määrännyt näille huippuun trimmatuille tiedustelijoille äärimmäisen tärkeän ja vaarallisen tehtävän.

Saattue etenee Jäämerellä etenee kohti Arkangelia. Sen tehtävänä on ottaa selville, mitä sotakalustoa Arkangelin rataa pitkin kulkee Sorokkaan ja Moskovaan. Siitä tulee seitsemän viikon retki. Ja nämä seitsemän viikkoa ovat kaukopartiosodan rajuinta ja uljainta tarua. Lettosoilla ja korpiryteiköissä pannaan miesten kestokyky epäinhimilliselle koetukselle. Tuli-iskujen saattelemana partio taistelee tiensä kohteesta toiseen räjäyttäen rataa, suistaen junia. Epätoivoisiin tilanteisiin ahdistettuina sissit lyövät salamarynnäköllä vihollispartion toisensa jälkeen.

Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin.Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.