Moniulotteinen tutkimus porautuu kalevalamittaisen kansanrunouden kieleen. Systemaattisen
tarkastelun kohteena on 20 eeppisen runon otos Boreniuksen ja Neoviuksen Larin Paraskelta
tallentamasta materiaalista. Parasken runojen kieli osoittautuu yllättävän monenlaisten asioiden
synteesiksi. Runojen monitasoisen kielellisen variaation taustalta löytyy esitystekniikan
heijastumia, murteen ja sen merkinnän eroja, tallentajien yksiköllisiä ratkaisuja sekä itse keruutyön
ja myöhemmän toimitustyön vaikutusta.