Huomena uusi päivä
Lina Stoltz, s. 1974, tepyteerasi nuorena romaanilla, Quenas konung, jota oon käänetty venäjäksi ja suomeksi. Kaks vuotta sen jälkhiin se julkasi lastenkirjan Minna och mirakelmannen, Rabén & Sjögren, 2000. (Meänkielelä: Minna ja noita). Kirja oon käänetty kans suomeksi ja venäjäksi. Hään oon... Lue lisää
Lina Stoltz, s. 1974, tepyteerasi nuorena romaanilla, Quenas konung, jota oon käänetty venäjäksi ja suomeksi. Kaks vuotta sen jälkhiin se julkasi lastenkirjan Minna och mirakelmannen, Rabén & Sjögren, 2000. (Meänkielelä: Minna ja noita). Kirja oon käänetty kans suomeksi ja venäjäksi. Hään oon... Lue lisää
Lina Stoltz, s. 1974, tepyteerasi nuorena romaanilla, Quenas konung, jota oon käänetty venäjäksi ja suomeksi. Kaks vuotta sen jälkhiin se julkasi lastenkirjan Minna och mirakelmannen, Rabén & Sjögren, 2000. (Meänkielelä: Minna ja noita). Kirja oon käänetty kans suomeksi ja venäjäksi. Hään oon kirjottannu Kalavelan tarinoita kaikenikäsille ja muita lastenkirjoja pienokaisile.
Uusi romaani "Imorgon är allt som vanligt" (Huomena uusi päivä, meänkielele kääntäny Bengt Pohjanen) oon kertomus aivan tavalisesta perheestä, jossa oon aika tavalinen ongelma: yks perheen jäsenistä - tässä taphauksessa mamma - oon alkkoholisti. Päähenkilö ei kuiten ole mamma ko myötäriippuvainen pieni Lilian, jolla oon vanheempi veli Tintin, taiteilija, ja sisko Tanja, joka oon päntissä myötä.
Tintinillä oon näyttely, värnisaasi. Siskot ja mamma menevä sinne. Varsin alussa Lilianin myötäriippuvaisuus ilmenee mahottoman hienosti ja salasesti. Lilian hoitaa oikean mukin mammalensa, killaa sitä. Mamma tykkää, ette se oon vähän liika lämmintä.
Lilian valithaan Luciaksi ja sen ympärille Lina Stoltz kertoo Lilianin toihveet, ilot, murheet, pölöt ja kyynelheet. Sen tuntheet heiluva ilosta surhuun, toivosta pölkhöön: aatela jos mamma tullee sinne päissä.
Lina Stoltz oon kielelisti harvinaisen lahjakas. Tialooki oon arkipäivänen mutta paljastaa koko aijan kuiluja. Kirja oon tarkotettu 9-12 vuotihaile, mutta siinä ei ole kuvitusta syystä, ette se ei passaa. Tämä oon jotaki aivan uutta lastenkirjalisuutta. Se oon toela romaani, samanlainen ko raahvaitten mutta lapsile. Sitä lukkee nuori ja rahvas. Ja kyynelheet nouseva silhmiin monta kertaa lukiessa. Loppu ei ole lapselisen onnelinen. Loppu oon huikea ko se oon niin arkipäivänen, niin uskottava ja samala niin liikuttava. Viimiset repliikit aukasevva lasten valtakunnan kauhneuen kaikessa yksinkertasuuessa. Mille raahvaat ei löyä ratkasua, löytävä lapset keskhenhään viielä sanala.
Romaanissa ei ole yhthään moralismia, oon vain normaali pere, oon iloa ja surua ja ennen kaikkea kipua. Joka tämän lukkee ja sen jälkhiin loukkaa lapsia viinan kans värkkäämällä juhlina häätyy olla kova ja kylmä.
Uusi romaani "Imorgon är allt som vanligt" (Huomena uusi päivä, meänkielele kääntäny Bengt Pohjanen) oon kertomus aivan tavalisesta perheestä, jossa oon aika tavalinen ongelma: yks perheen jäsenistä - tässä taphauksessa mamma - oon alkkoholisti. Päähenkilö ei kuiten ole mamma ko myötäriippuvainen pieni Lilian, jolla oon vanheempi veli Tintin, taiteilija, ja sisko Tanja, joka oon päntissä myötä.
Tintinillä oon näyttely, värnisaasi. Siskot ja mamma menevä sinne. Varsin alussa Lilianin myötäriippuvaisuus ilmenee mahottoman hienosti ja salasesti. Lilian hoitaa oikean mukin mammalensa, killaa sitä. Mamma tykkää, ette se oon vähän liika lämmintä.
Lilian valithaan Luciaksi ja sen ympärille Lina Stoltz kertoo Lilianin toihveet, ilot, murheet, pölöt ja kyynelheet. Sen tuntheet heiluva ilosta surhuun, toivosta pölkhöön: aatela jos mamma tullee sinne päissä.
Lina Stoltz oon kielelisti harvinaisen lahjakas. Tialooki oon arkipäivänen mutta paljastaa koko aijan kuiluja. Kirja oon tarkotettu 9-12 vuotihaile, mutta siinä ei ole kuvitusta syystä, ette se ei passaa. Tämä oon jotaki aivan uutta lastenkirjalisuutta. Se oon toela romaani, samanlainen ko raahvaitten mutta lapsile. Sitä lukkee nuori ja rahvas. Ja kyynelheet nouseva silhmiin monta kertaa lukiessa. Loppu ei ole lapselisen onnelinen. Loppu oon huikea ko se oon niin arkipäivänen, niin uskottava ja samala niin liikuttava. Viimiset repliikit aukasevva lasten valtakunnan kauhneuen kaikessa yksinkertasuuessa. Mille raahvaat ei löyä ratkasua, löytävä lapset keskhenhään viielä sanala.
Romaanissa ei ole yhthään moralismia, oon vain normaali pere, oon iloa ja surua ja ennen kaikkea kipua. Joka tämän lukkee ja sen jälkhiin loukkaa lapsia viinan kans värkkäämällä juhlina häätyy olla kova ja kylmä.
