Nils Schweckendiekin johtama Helsingin Kamarikuoro esittelee kahden 1970-luvun sukupolven huomattavim-piin kuuluvien suomalaisen modernistisaveltajan vokaalimusiikkia.

Sampo Haapamaki (s. 1979) on tullut tunnetuksi mikrotonaalisen musiikin innovaatioistaan. Hanen musiikkiaan leimaa kiinnostus tiukkoihin ja selkeasti hahmotettaviin prosesseihin - huolella rakennettuihin nousuihin ja laskuihin, kiihdytyksiin ja hidastuksiin, tekstuurin paksuntamiseen ja ohentamiseen. Maailmamaa (2010) on hanen ensimmainen kuoroteoksensa, 40-minuuttinen teos 16 laulajalle ja aanitiedostoille. Teos luo-taa eri maailmankuvien valisia ristiriitoja: nationalistisen ja globaalin, protektionistisen ja kansainvalisen. Haa-pamaki kuvaa nationalismia suomalaisesta nakokulmasta: teoksen paaasiallisena tekstina on saveltajan kirjoit-tama surrealistinen runo Aistit, jossa viitataan useisiin suomalaisiin stereotyyppeihin ja kansallismielisiin savelteoksiin. Kansainvalisyytta edustavat esiaanitetyt nauhat, joissa kaytetaan muun muassa Haapamaen runon kaannoksia 14 eri kielelle.

Antti Auvinen (s. 1974) saveltaa musiikkia, joka haastaa pohtimaan musiikin aanten ja halyn valista rajankayntia, silla han kayttaa halya oleellisena osana musiikillista ilmaisuaan. Erityisesti han kayttaa ns. laa-jennettuja soittotapoja, tai vokaalimusiikin ollessa kyseessa epatavallisia ilmaisutapoja kuten murahduksia, huutoja, kiljahduksia ja muita aania. Rytmi on tarkea osatekija hanen musiikissaan: nopeus, pysahtyneisyys, saannollisyys, sarmikas epasaannollisyys ja naiden lukemattomat yhdistelmat ovat osana hanen huomattavan energista ja kehollista savelkieltaan.

Obviously Foreign Infantry (2017) on tilausteos, joka liittyy 1. maailmansodan satavuotismuistoon. Auvinen on kerannyt tekstinsa useista lahteista, joita ovat mm. varvaysjulisteet ja dada-liikkeen manifesti. Teos kay lapi useita tunnetiloja, joita voi liittaa sotaan - kaaos, uhittelu, uhkailu, kauhu - mutta paallimmaiseksi kuu-lijalle jaa vaikutelma aseellisen konfliktin mielettomyydesta. on, -ne, -ni (2010) on savelletty kahdeksalle laula-jalle, jotka myos soittavat esineita. Teoksessa yhdistyvat nimiruno, jonka on kirjoittanut kielipeleistaan tunnettu Henriikka Tavi (b. 1978), seka ote suomenkielisen kirjalliuuden isan Aleksis Kiven (1834-1872) Tornin kello -runosta.

Nils Schweckendiek opiskeli musiikkitiedetta seka orkesterin- ja kuoronjohtoa Cambridgessa, Freibur-gissa ja Helsingissa. Han on esiintynyt orkestereiden, yhtyeiden ja kuorojen kanssa Euroopassa, Yhdysvallois-sa ja Kiinassa, ja johtanut useissa oopperataloissa seka monilla festivaaleilla, mukaan lukien Leipzigin Ooppera ja Savonlinnan Oopperajuhlat. Schweckendiek on aikamme musiikin puolestapuhuja ja han on johtanut noin 100 kantaesitysta, mukaan lukien musiikkiteatteri-, orkesteri-, kuoro- ja soitinyhtyeteoksia. Vuodesta 2007 Schweckendiek on vastannut Helsingin kamarikuoron taiteellisesta toiminnasta. Vuodesta 2014 han on toiminut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professorina ja vuonna 2017 han aloitti Musiikkitalon Kuo-ron taiteellisena johtajana.

Helsingin kamarikuoro (HKK) aloitti toimintansa vuonna 1962 Radion kamarikuorona ja otti uuden nimen kayttoon vuonna 2005. HKK on yha Suomen ainoa ammattilaulajista koostuva kamarikuoro. Kuoro esit-taa ohjelmistoa laaja-alaisesti renessanssista nykypaivan musiikkiin, ja se tunnetaan erityisesti nykymusiikin esittajana. Kuoro tekee yhteistyota kotimaisten ja ulkomaisten festivaalien kanssa seka orkestereiden, pe-riodiyhtyeiden ja nykymusiikkiyhtyeiden kanssa. Yhteistyo Yleisradion kanssa on jatkunut saannollisena seka radiointien etta televisiointien muodossa, ja lisaksi kuoro on esiintynyt ARTEn ja EBUn tuotannoissa. Viime vuosina kuoro on esiintynyt kiertueilla Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Belgiassa, Alankomaissa, Venajalla ja Skandinaviassa. HKK on eurooppalaisten ammattikamarikuorojen verkosto Tenson jasen.