Varsinainen historiikki on kirjassa tiivistetty ansiokkaasti. Ei liene kovin tavanomaista, että kaksi metsästysseuraa yhdistyy hyvässä yhteishengessä. Näin tapahtui Leppävirralla 1993, kun päätettiin yhdistää Petäjämäen ja Laitilanniemen seurat. Historiikki todistaa selkeästi tuon yhdistämisen tuomat edut. Muun muassa uuden kokoontumispaikan "taukotuvan" rakentaminen yhdistetyin voimin oli mahdollista.

Tämä kirja poikkeaa myönteisesti monesta vastaavasta juhlakirjasta. Historiikissa ei kompastella kokouspöytäkirjojen siteerauksiin ja kuiviin tilastoihin. Siinä saavat sijansa varsinaisen toiminnan kuvauksen ohella myös omina lukuinaan muun muassa pienriistan ja -petojen metsästys sekä ilvekset ja hirvet. Hirvipeijaisten asema kylän sosiaalisena ja yhdistävänä tapahtumana tuodaan elävästi esille. Lukijalle selviää, että talkootyö ja riistanhoito pitävät metsästäjät kiireisinä myös jahtikauden ulkopuolella.

Riku, Vahti, Sakke, Hiski, Huvi, Herkko haukkuvat hirviä. Myös Boris, Priha ja Pate sekä sekä sekarotuinen Roki ovat metsästäjien auliita ja arvokkaita apulaisia seuran jahdeissa. Metsästykseen liittyy merkittävänä osana koirien kasvatus ja kenneltyö yleensä.

Kirjan sivuilla muistelevat nuoret ensi askeleitaan metsästyksen parissa. Ukkoutuminen ei kuulu tämän puolta vuosisataansa juhlivan seuran piirteisiin, kuten nykyisin monessa muussa metsästysseurassa. Määrätietoista työtä nuorten innostamiseksi paljon antavan harrastuksen pariin pidetään tärkeänä.

Iloista luettavaa on kertomus naisten mukanaolosta metsästyksessä muutoinkin kuin hirvikeiton keittäjinä. Aivan oma lukunsa on Marja-Leena Suhosen menestys niin hirvenjuoksussa kuin - hiihdossakin sekä ampumakilpailuissa. Muutoinkin seura on saavuttanut erinomaisia tuloksia metsästysurheilun saralla.