Palindromeja lapsille? Onko siinä mitään järkeä? Alivaltiosihteerihän niitä nokkeluuksia keksii aikuisille.

Omat kasvot näkee vain peilistä. Palindromit ovat itsensä peilejä. Kun lapsi katselee niitä, hän alkaa ihmetellä, miksi alussa ja lopussa on aina sama kirjain. Aikuinen lukee tekstin ja korostaa äänteitä. Näin lapsi oivaltaa lukemisen idean: äänne kirjoitetaan kirjaimella. Hoksaamisen jälkeen lukutaito kehittyy lukemalla.

Kuvista voi keskustella, niitä voi täydentää, tyhjille sivuille voi piirtää itseään kiinnostavia juttuja. Toivomme että kirjaa kohdeltaisiin niin että sitä kehtaa esitellä vaikka lastenlapsille muistona omasta lapsuudesta.