Päiväkotiarki ja toiminta tuossa arjessa ovat vahvasti sidoksissa tilaratkaisuihin, päiväkodin aineelliseen esineistöön ja lasten ruumiillisuuteen. Tilat ja niiden sisustus jakavat ihmisiä eri paikkoihin päiväkodissa ja mahdollistavat tai estävät siten yhteisen toiminnan muodostumista. Rekat kutsuvat poikia kanssaan leikkiin ja hiuspompulat tyttöjä keskustelemaan. Pitkät hiukset ja napit mekkojen selkämyksissä tuovat tyttöjä aikuisten läheisyyteen autettaviksi ja hoivattaviksi. Fyysisillä liikkeillään lapset rakentavat keskinäistä vuorovaikutustaan aikuisten huomaamattomissa. Liikkumisella lapset myös kantavat aikuisvetoista toimintaa eteenpäin.

Lasten arjen ainekset on oivaltava etnografinen kuvaus päiväkodin arjesta. Tutkimus nostaa esiin arjessa usein huomaamattomiksi jääviä käytäntöjä ja niiden seurauksia. Se tarkastelee konkreettisia pieniä arkisia asioita, jotka muokkaavat lasten kokemusta itsestään ja suhteestaan muihin ihmisiin. Tutkimus myös haastaa pohtimaan toiminnan, ruumiillisuuden ja aineellisen ympäristön suhdetta laajemminkin.

Teoreettisesti kirja avaa erityisesti toimija-käsitettä, joka on paitsi keskeinen käsite sosiaalitieteissä, myös käsite, jonka avulla nykyisessä varhaiskasvatusta koskevassa keskustelussa määritellään lapsen ideaalinen paikka päivähoidossa. Tutkimuksen valossa perinteisesti yksilöllisenä ja inhimillisenä ymmärretty toimijuus näyttäytyykin tilanteisena ja sidoksellisena, useita ihmisiä ja aineellisia elementtejä sisältävänä. Kirjan teoreettiset keskustelut liikkuvat Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiasta tieteen ja teknologian tutkimukseen, erityisesti Bruno Latourin ja Karen Baradin ajatteluun. Tutkimus ottaa kriittisesti kantaa varhaiskasvatuksen yksilökeskeisyyttä korostavaan linjaan.

Kirja soveltuu varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja opiskelijoille eri oppilaitoksissa. Se tarjoaa tietoa sekä kirjan teoreettisista keskusteluista kiinnostuneille että lasten kanssa työtä tekeville ammattilaisille. Se on puhuttelevaa luettavaa myös kaikille pienten lasten vanhemmille.