Tulee sota. Näin sanoo isä eräänä aamuna Hiitolassa, Raivattalan kylässä. Ja nuori tyttö joka kuuntelee, heristää korviaan. Hän kertoo meille, mitä tapahtui syksystä 1939 kevääseen 1940 tässä perheessä, suvussa, Karjalassa, Suomessa. Talvisodan aika on vilpitön ja valppaasti hahmotettu kaunokirjallinen dokumentti. Se antaa elävän kuvan kotirintamasta, ajan hengityksestä, hengestä. Palkittu sota-ajan lapsuudenkuvaus aloitti muistelmaromaanisarjan, johon kuuluvat myös teokset Välirauha, ikävöinnin aika (1990) ja Jatkosodan aika (1993). Eeva Kilven (s. 1928) teoksia on käännetty lukuisille kielille. Hän on saanut kolmesti Valtion kirjallisuuspalkinnon ja vuonna 1974 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Eeva Kilpi syntyi 18. helmikuuta 1928 Hiitolassa, Laatokan Karjalassa. Kilpi onkin käsitellyt evakkoaiheita useissa teoksissaan. Hänet tunnetaan myös luonnon sekä tyttöyden ja naisen vahvana kuvaajana: Kilven teoksista kaikenikäiset naiset ovat saaneet voimaa katsoa itseään lempein silmin. Kilpi on julkaissut romaaneja, runoja, novelleja sekä muistelmia ja päiväkirjateoksia. Hän on saanut urallaan useita palkintoja, mm. Valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1968, 1974 ja 1984. Vuonna 1974 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali. Yli kolmenkymmenen teoksen tuotannosta tunnetuimpia ovat Häätanhu, Elämä edestakaisin sekä omaelämäkerrallinen sotatrilogia Talvisodan aika, Välirauhan aika ja Jatkosodan aika. Eeva Kilpi kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta 1946 ja aloitti samana vuonna opinnot Helsingin yliopistossa. Vuonna 1953 hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja on toiminut vuodesta 1959 vapaana kirjailijana. Kilpi on ollut Suomen PEN-klubin puheenjohtajana vuosina 1970–75 ja Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–73. Hän asuu Espoossa.