Taide hidas, elämä lyhyt on tarina aikakaudesta, joka uskoi edistykseen, uskoi
mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa paremmaksi taiteen avulla. Se on sukellus
aikaan, jota leimasi myös vahva usko utopioihin. Kirjoittaja etsii vastausta
kysymykseen minkälaisten polkujen kautta 1960-luvun kulttuuriradikalismi muuttui
ensin yhteiskunnalliseksi liikehdinnäksi ja sitten niin sanotuksi osallistuvaksi
taiteeksi ja lopulta poliittiseksi osallistumiseksi. Elettiinkö 1970-luvun
vallankumousromanttisen radikalismin varjossa "vaaran vuosia"? Joka tapauksessa
60- ja 70-luvut olivat surrealistisia. Jälkimmäinen kymmenluku oli kieltämättä
henkisesti kapoinen, mutta lataukseltaan vahva.