Ohjaajana ja sittemmin kirjailijana tunnetun Janne Kuusen romaani perustuu omakohtaisiin ja kollegoiden kokemuksiin 1980-luvun suomalaisesta elokuvan teosta.

Tarinan henkilöt nousevat myyttisestä joskin karusta av-alan todellisuudesta, paikoin eri persoonia vain hiukan yhdistellen. Monien unelma-ammattina pitämä työ käsittää paljolti verta, hikeä, kyyneleitä ja peräsuolenpätkiä, mutta ruikuttamallahan ei eteenpäin päästy ennenkään. Taannoiseen suomalaisen elokuvan kurimukseen on parempi tarttua satiirin ja naurun voimalla kuin voivottelun voimattomuudella, olkoonkin ettei tapahtumia tarvinnut liiemmälti keksiä.

Apinan vuoden kuluessa läpikäydään neljän vuosikymmenen tapahtumia alkaen selluloidifilmistä, lankapuhelimista ja sisällä tupakoinnista päätyen digiin, älypuhelimiin ja #metoo:hon.