Paavalin kirjeitä Timoteukselle ja Tiitukselle on joskus nimitetty hänen 'pastoraalikirjeikseen'. Tutkijat ovat sanoneet niiden kuuluneen Paavalin myöhempään palvelutyön kauteen, kun hänen perustamansa seurakunnat olivat jo vahvistuneempia rakenteeltaan, ehkä hänen ensimmäisen Rooman vankeutensa jälkeen ja toisen vankeuden aikana.

Paavalin kirjeet ovat pastoraalisia sisällöltään, täynnä isällistä huolta ja huolenpitoa kääntyneistä ja heidän seurakunnistaan. Se, mikä erottaa nämä muista, on se, että ne on osoitettu yksilöille eikä seurakunnille. Sitten näyttää sopivammalta luokitella ne hänen henkilökohtaiseksi kirjeenvaihdokseen.

Voimme siksi odottaa niiden paljastavan enemmän hänen henkilökohtaisesta suhteestaan heihin ja heidän reaktioihinsa hänen toisille jakamiin vastuisiin, mikä antaa avustajille ainutlaatuisen mielenkiinnon sekä merkityksen.

Se antaa meille myös mahdollisuuden sisällyttää mukaan tuon lyhyen viestin Filemonille, jonka merkitys Uudessa testamentissa helposti unohdetaan.