"Emil raotti jalkojani ja piteli minusta kiinni, kun hänen suunsa ja kielensä hellivät ja härnäsivät pilluani, kunnes en enää voinut hillitä itseäni. Hän kantoi minut runkopatjalle, heitti yhdellä liikkeellä tyynyt ja peiton lattialle ja asetti minut sitten keskelle sänkyä peittävää lakanaa.
Sitten hän haki taas paletin, lisäsi siihen vähän värejä ja tuli luokseni. Keskittyneesti hän alkoi maalata minua päästä varpaisiin."

Charlotte on vastikään aloittanut työn todella hienossa taidegalleriassa arvostetun Anton Lotharin alaisena. Heti ensimmäisellä viikolla hän saa tehtäväkseen osallistua gallerian edustajana Emil Martens -nimisen taiteilijan näyttelyavajaisiin. Artistia tunnistamatta Charlotte latelee tälle suorat sanat teoksista, mikä tekee vaikutuksen komistukseen ja johtaa yksityistapaamiseen tämän ateljeessa. Inspiroitunut taiteilija antautuu toteuttamaan luovuuttaan Charlotten jokaisen sopukan kanssa, eikä kerta jää viimeiseksi.