Isänpäivän kunniaksi kysyimme kirjailijoiltamme muistoja heidän omista isistään. Heli Laaksonen, Elina Backman ja Risto E.J. Penttilä kertovat muistoja lapsuusajoiltaan.
Heli Laaksonen:
“Semmoset, kenel on piänenä neuvoi annettu, on kovi neuvoma ittekki - ja kuka täst elämäst ilman toiste neuvoi selvi!
Meijä isä o aikanas valmistunu maatalouskerhoneuvojaks ja siänineuvojaks ja itte valmistusin hiljattais luonto- ja ympäristöneuvojaks. Usse me puhutaan kirjoistaki, esimerkiks siit, kummone siänikirja mailmast viäl puuttuu.
Luonnos-kirjaan kyselin kans vinkkivitossi sillon tällö ja sinne kirjotinki isän puheist poimitun kivan sanaparin: maaperän mururakenne!
Mukulanas kuljin isän kans usse luanno helmas, lehtometäs, onkimas taik vaik kaislikon suajas niinko täsä Rymättyläs vuan 1975 otetus kuvas. Neuvomine meneilläs!”
Elina Backman:
“Kun olin lapsi, minulle ja siskolleni luettiin paljon. Oli ihanaa istua isän sylissä ja kuunnella hänen rauhallista ääntään. Joskus isä keksi nauhoittaa satujen lukemista c-kasetille, jotta voisimme kuunnella hänen ääntään silloinkin, kun hän oli töissä. Löysin joskus myöhemmin aikuisena lapsuudenkodista pinon itse nauhoitettuja satukasetteja. Tässä kuvassa istun isän sylissä Haagan kodissa pienenä.”
Risto E.J. Penttilä:
“Kun isä tuli kotiin töistä niin hänen kainaloonsa pääsi vähäksi aikaa, kun hän huilasi ennen illallista.”
