Käärmeiden maa -dekkarin julkaissut Eeva Louko kertoo myös ensimmäisen työpaikkansa ja paljastaa, kenet kaikista maailman ihmisistä haluaisi kutsua illalliselle.
- Nimeä päivittäinen rutiinisi, jota ilman et voi elää.
– Aamukahvi. En herää ilman sitä. Minulla on jo yli 10 vuotta vanha pinkki Moccamaster, joka toimii edelleen kuin unelma. Parhaat sumpit juodaan mahdollisimman isosta mukista –maidolla!
- Missä kirjoitat mieluiten?
– Makkarin kyljessä sijaitsevalla työpisteellä. Työpöytäni on isoisäni vanha 50-luvulta ja tuo sellaista kivaa boheemia kirjailijafiilistä.
Labradorinnoutajani Nelson on tiivis osa kirjoitusprosessia: hän tulee joka päivä kerälle jalkoihin tekemään töitä kanssani.
- Jos saisit illallistaa kenen tahansa kanssa, kuka se olisi?
– Barack ja Michelle Obama, koska molemmilla on mieletön karisma ja molemmat ovat uskomattoman menestyneitä. Lisäksi heillä tuntuu olevan erittäin hyvä huumorintaju, uskoisin että illasta tulisi tosi hauska. Barack voisi kertoa minulle likaisia yksityiskohtia tapaamistaan poliitikoista ja Michellen kanssa voimaantuisin – hän on aivan upea ja ahmin hänen elämäkertansa aikanaan parissa illassa.
- Mikä saa sinut hymyilemään?
– Arjen musta huumori ja tilannekomiikka. Myös lapseni saavat minut nauramaan joka päivä.
- Mitä googlasit viimeksi?
Googlasin Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeuksen Kultti-kirjan. Eka kirja, Mentalisti, oli tosi koukuttava ja tarkoitus on pureutua mahdollisimman pian tähän seuraavaan.
- Ensimmäinen työpaikkasi?
– Leikkasin Helsingin valtiotieteellisen tiedekunnan pihan nurmikkoa ja pensaita kesätöissä 15-vuotiaana. Sattui myös haavereita: kerran ajoin vähän liian intensiivisesti ja varpaani osui leikkuriin. Onneksi tästä selvittiin ilman vakavampia vaurioita, vaikka verta tulikin tosi paljon.
Hassu sattuma myös se, että myöhemmin aikuisena menin opiskelemaan kyseiseen opinahjoon.
- Mitä teet, kun sinun ei tarvitse tehdä mitään?
– Todennäköisesti räpellän liikaa kännykkää! Mutta myös Netflix toimii aina: joululomalla rykäisin kerralla Wednesday- ja Emily in Paris -sarjat. Neulon myös jonkin verran – villasukkia tarvitsee aina!
- Lapsuuden lempikirjasi?
On mahdotonta valita vain yhtä. L.M. Montgomeryn Emilia-sarja oli yksi tärkeimmistä. Olen lukenut myös Louisa May Alcottin Pikku Naisia -sarjan todella monta kertaa! Yksi iso suosikki lapsuudessa oli myös Roahl Dahlin Matilda. Merri Vikin Lotta-sarjaa fanitimme siskon kanssa ja lainasimme niitä hartaasti kirjastosta. Hieman isompana Taru Sormusten herrasta oli käänteentekevä.
- Mikä on supervoimasi?
– Olen halutessani tosi nopea. Toki saatan monessa asiassa vatuloida pitkäänkin. Mutta kun pitää saada hommat tehtyä, ne yleensä tulee tehtyä vauhdilla!
- Paras neuvo, jonka olet saanut?
Ole oma itsesi. Tämä pätee niin kirjailijuuteen kuin elämään ylipäätään. Vaikka joskus tuntuisikin siltä, että kaikki muut ovat paljon jännittävämpiä tai lahjakkaampia tai mitä ikinä, ei sen pidä antaa lannistaa.
Uskon, että kaikilla on omat kipupisteensä, joiden kanssa kamppaillaan. Siksi tärkeintä on tehdä juuri sitä omaa juttua ja tehdä omannäköisiä ratkaisuja elämässä.
Nousevan dekkaritähden koukuttava uutuus vie sykkivän kesäyön varjoihin.
