Tänä vuonna 40 vuotta täyttävä Otavan kirjasto on täynnä maailmankirjallisuuden upeimpia teoksia. Lähes 300 julkaistun teoksen joukosta löytyy takuulla jokaiselle jotakin. Anne Ikonen kertoo omat suosikkinsa tänä vuonna ilmestyneistä uutuuksista.
Ian McEwan: Opetukset
“Ian McEwan on ollut jo kauan aikaa yksi lempikirjailijoistani. Löysin hänen teoksensa vuosikymmeniä sitten ja olen lukenut kaiken, mitä häneltä on käännetty. Hänellä on taito kirjoittaa hyvin erilaisia kirjoja, ja juuri ilmestynyt Opetukset on parasta, mitä olen tänä vuonna lukenut! McEwan palaa siinä samankaltaiseen tyyliin kuin kirjassaan Sovitus.
Kirjan päähenkilö Roland kuvailee elämäänsä sanoin: hahmoton olemassaolo. Hänen elämänsä on kirjaa siteeraten “levoton, juureton, opinnot kesken ja naisystäviä jatkuvasti vaihtava”. Roland etsii koko elämänsä ajan samaa vapauden tunnetta, jota hän koki lapsena muutaman viikon ajan oltuaan ilman vanhempiensa valvontaa. Tarina seuraa hänen elämäänsä lapsuudesta vanhuuteen 1940-luvulta näihin päiviin, koronakaranteeniin saakka ja sen ylikin. Kirja on paksu ja monipolvinen. Rolandin elämän lisäksi lukijalle avautuu myös hänen vaimonsa vanhempien elämäntarina ja se, kuinka lapsuuden lähtökohdat ja perheen historia muokkaavat ihmistä myös seuraaviin sukupolviin. Taustalla kulkevat Euroopan historian suuret käännekohdat, mm. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, Berliinin muurin murtuminen sekä myös koronapandemia.
Opetukset on inhimillisesti ja intiimisti kerrottu tarina miehestä, jonka elämään ja ratkaisuihin vaikuttaa kaksi merkittävää tapahtumaa: sisäoppilaitoksessa tapahtunut seksuaalinen häirintä, jonka Roland kuitenkin koki suurena rakkauden osoituksena, sekä jääminen pienen vauvan yksinhuoltajaksi, kun hänen vaimonsa lähti. Syvällinen, lumoava romaani!”
Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies
“Kuinka kafkamaisesti kirja voikaan alkaa! Valkoihoinen, kuntosalilla työskentelevä Anders huomaa eräänä aamuna herättyään muuttuneensa ruskeaksi. Hän ei edes tunnista omaa peilikuvaansa. Ja tästä alkaa pieni mutta tärkeä kirja ennakkoluuloista ja toiseuden kokemisesta. Anders ei ole ainoa, joka muuttuu ruskeaksi, vaan pikkuhiljaa yhä useammalle käy samoin. Andersin lisäksi keskiössä ovat hänen isänsä, tyttöystävänsä sekä tyttöystävän äiti. Andersin muuttuminen ruskeaksi vaikuttaa monin tavoin heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Ympärillä kaupunki mullistuu ja väkivaltaisuudet alkavat.
Valkoisille ihmisille lisääntyvien ruskeiden ihmisten määrä on uhka. Tärkeän yhteiskunnallisen teeman lisäksi kirja on rakkaustarina, ja kuvaus vanhempien ja lasten keskinäisistä suhteista muuttuneessa maailmassa. Minulle tärkeintä oli sen kuvaus, kuinka ruskeaksi muuttuneet valkoiset ihmiset joutuivat väkisin kokemaan todellisuuden värillisenä ihmisenä sekä valkoisten ihmisten vallankäytön.”
Colson Whitehead: Balladi John Henrystä
”Luin tämän kirjan heti sen ilmestyttyä vuonna 2002 ja olin vaikuttunut. Minun piti odottaa monta vuotta, että uusintapainos julkaistaan, mutta nyt se on vihdoin kaupoissa! Olin vaikuttunut myös toisella lukukerralla, samoin kuin muistakin Colson Whiteheadin suomennetuista teoksista: Nickelin pojat, Maanalainen rautatie ja Harlem Shuffle. Nuo kaikki ovat vertaansa vailla ja keskenään hyvin erilaisia. Balladi John Henrystä on pirullisen tarkka satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta, mediasta ja – kuten kaikissa Whiteheadin kirjoissa – myös rodusta. Kirja on edelleen valitettavan ajankohtainen.”
Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
”Eipä ihme, että tästä on tullut feministinen kulttikirja. Hienoa, että se on käännetty suomeksi. Kirjassa perheen äiti (siis aviomieskin kutsuu vaimoaan äidiksi, ei nimellä) ostaa hetken mielijohteesta muistikirjan, johon hän kirjoittaa perheeltään salaa arkipäiviensä tapahtumista. Pikkuhiljaa sekä hänelle että lukijalle paljastuu asioita, joita äiti ei ole edes itse ymmärtänyt. Kielletty päiväkirja on hienosti kirjoitettu niin, että lukija oivaltaa enemmän kuin päiväkirjan kirjoittaja. Arkipäiväisistä tapahtumista kirjoittaessaan äiti ymmärtää ja tuo esiin monia yhteiskunnan ja perheen kipupisteitä sekä sitä, että seuraava sukupolvi ei ole halukas ottamaan perinteistä naisen roolia.”
Meg Mason: Murhe ja autuus
“Kiinnostuin Meg Masonin Murhe ja autuus -romaanista, koska häntä on verrattu Sally Rooneyyn, jonka kirjoista olen pitänyt kovasti. Kun aloitin kirjan, olin lähinnä hämmentynyt. En pitänyt päähenkilöstä Marthasta, en löytänyt mitään logiikkaa hänen tekemisissään. En sen puoleen myöskään puolisonsa Patrikcin tekemistä. Itse asiassa kaikki henkilöt tuntuivat oudoilta ja epäloogisilta. Mutta onneksi en jättänyt kirjaa kesken. Kirjan teemoina ovat mielenterveys, lapsen kaipuu ja toki myös perhesuhteet, ja tarinan edetessä päähenkilöiden syyt ja niiden seuraukset alkoivat paljastua. Mason kirjoittaa vakavasta ja tärkeästä asiasta kevyesti, mutta ei tyhjänpäiväisesti. Kirjassa on ironista, haikeamielistä huumoria. Kun kirja loppui, jäin vähän ikävöimään Marthaa.”
Teksti: Anne Ikonen
Muista myös nämä tänä vuonna julkaistut Otavan kirjaston helmet:
Peter Bichsel: Lastentarinoita, Colson Whitehead: Harlem Shuffle, Margaret Atwood: Nimeltään Grace.
Otavan kirjasto on kustannusyhtiö Otavan vuonna 1982 perustama kirjasarja, joka tunnetaan laadukkaista käännösromaaneistaan.
Sarjassa on ilmestynyt jo lähes 300 teosta. Otavan kirjaston kirjailijat ovat arvostettuja ja palkittuja maailmankirjallisuuden mestareita. Joukkoon kuuluu lukuisia Nobel-voittajia sekä muita rakastettuja maailmantähtiä. Otavan kirjasto on vuosien varrella julkaissut laajasti mm. Ian McEwanin, Siri Hustvedtin, Margaret Atwoodin, Jeffrey Eugenidesin ja Annie Proulxin tuotantoa.
