Esikoiskirjailijan kirjoitustyö alkoi sujua, kun hän oivalsi yhden asian.
1. Miten ja miksi sinusta tuli kirjailija?
Luova kirjoittaminen on ollut lapsuudenhaaveeni. Sen takia aikoinaan hakeuduin Kallion lukioon ja kirjakauppaan töihin kirjojen keskelle. Lukion jälkeen kirjoittaminen jäi kuitenkin useammaksi vuodeksi sivurooliin, ja hektiseltä opiskelu- ja työtahdilta oli vaikea löytää tilaa ja aikaa kirjoittamiseen. Joitakin vuosia sitten ymmärsin, ettei luovasta kirjoittamisestani tule mitään, jollen ala ottaa itse sitä vakavasti ja järjestä myös sille tilaa ja aikaa elämässäni. Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoululla sekä sitä seuranneella jatkopajalla oli valtava merkitys omalle kirjoittamiselleni. Siellä myös esikoisromaanini Lux sai alkunsa.
2. Mistä uusin romaanisi kertoo?
Lux kertoo kahden tytön rakkaustarinan 2000-luvun Kalliossa. Minulle Lux on tarina nuoruuden vimmasta, surusta ja riemusta – omien rajojen etsimisestä ja siihen liittyvästä putoamisen tunteesta. Samalla se on kuvaus siitä, miten haavoittuvaiseen asemaan eriarvoiset lähtökohdat ja materiaaliset olosuhteet voivat asettaa nuoret.
3. Mitä kirjoittaminen vaatii?
Ajattelen, että niin taiteellinen kuin tieteellinen kirjoittaminen heijastelee aina jollakin tapaa kirjoittamisen olosuhteita. Omalla kohdallani kirjoittaminen vaatiikin ensisijaisesti sitä, että pidän ajan järjestämistä kirjoittamiselle tärkeänä enkä tingi siitä kuin poikkeustilanteissa. Tästä kiinni pitäminen olisi kuitenkin hyvin vaikeaa, jos läheiseni eivät jakaisi ajatusta ja tukisi sitä arjen aikatauluja suunniteltaessa. Eikä Virginia Woolf ihan väärässä ollut oman huoneen merkityksestäkään – Helsingin Lapinlahdessa sijaitseva työhuoneeni on ollut todella tärkeä itselleni, erityisesti pandemia-ajassa.
4. Mistä kirjoittamisen työvaiheesta pidät eniten ja miksi?
Mikä tahansa työvaihe on hyvä silloin, kun siihen onnistuu uppoutumaan ja työ sujuu hyvin.
5. Entä vähiten?
Pidän kiinni edellä sanotusta. Toisaalta on pakko myöntää, että karsiminen saattaa usein olla aika kivuliasta ja sisältää useampia kill your darlings -hetkiä.
6. Keräätkö muilta kommentteja tekstiisi sitä työstäessäsi?
Kyllä. Monissa vaiheissa on ollut itselleni hyvin tärkeää saada kuulla toisten tulkintoja ja kokemuksia tekstistä. Myös toisten tekstejä lukemalla ja kommentoimalla oppii, joten käsikirjoitusten ristiin lukeminen voi olla molemmille osapuolille antoisaa.
7. Ketkä ovat kirjallisia esikuviasi?
Uskallankohan vastata Marguerite Duras? Duras on hurja, ryöppyävä ja kirjoittamista koskevissa näkemyksissään täysin kohtuuton. Viime aikoina olen innostunut uudestaan myös Tove Janssonista.
8. Jos olisit tekstilaji, mikä olisit?
Ehkä mieluiten olisin proosaa, jonka luonne vaihtelisi päivän mukaan.
9. Minkä kirjan ottaisit mukaan autiolle saarelle ja miksi?
Varmaan jonkin äärimmäisen vaativan ja keskittymiskykyä kysyvän teoksen, joka on jäänyt arjessa lukematta ja josta jokaisella lukukerralla irtoaisi uusi kerros. Autiolla saarella olisi hyvä hetki keskittyä kaikessa rauhassa.
